Herttoniemen hyppyrimäki

Tämä sivu kertoo Pikku Paven vaiherikkaasta elämästä kuusikymmenluvun alun Herttoniemessä. Pikku Paven elämää seurataan päiväkirjamaisesti kerrottuna hänen omasta maailmastaan katsottuna. Viisikymmenluvun lopussa Helsingissä syntynyt nassikka kertoo tapahtumia omalla kielellään, joka on osin stadin slangia.  Mikäli kuitenkin jotkut sanat eivät avaudu, niin tässä yksi osoite, josta voi käydä lunttamassa: http://koti.mbnet.fi/joyhan/ve1ab.htm. Muitakin loistavia slangin sanakirjoja löytyy netistä. 

Pave on perheen ainoa lapsi ja siihen maailmanaikaan lasten kasvatus tapahtui kaduilla ja pihoilla, joten roisi kielenkäyttö jo alle kouluikäisenä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Lasten kasvatukseen kuului myös enemmän tai vähemmän ruumillinen kuritus, eikä Paven perhe tässäkään tapauksessa ollut poikkeus. Tosin perheen sisäistä lakia ja järjestystä hallitsi diktattorin ominaisuudessa ja kovalla kädellä länsisuomen ruotsinkieliseltä alueelta lähtöisin oleva äiti. Isä oli rauhan ja rakkauden mies eikä suosinut ruumillista kuritusta, mutta poikkiteloin vaimon kanssa ei hänkään uskaltanut. 

Paven isä oli työmaailmassa suurta kunnioitusta ja arvostusta nauttiva bussikuski, joka Helsingin kaupungin liikennelaitoksen ansioituneena ja hauskana työntekijänä piti kommunistisen aatemaailman omaavana, periaattellisena miehenä pieniosaisten puolta. Isän alkohonkäyttö oli satunnaista, mutta huikan iskiessä runsasta. Mutta niin voimakas oli rouvan ote perheestään, ettei bussikuski isä uskaltanut kahtapäivää kauempaa olla kadoksissa. Paven isä rakasti perhettään eikä tossun alla elämä suinkaan vaivannut häntä vaan päin vastoin. Isän stadilaisuus on useamman sörkkalaisen sukupolven kautta kulkeutunut "stadin landelle" kivinokan kautta, jossa perheen kesämökki sijaitsee. Jaska, Paven isoisä viettää kaikki kesät kiviksessä, eikä Paven äiti tule kovin hyvin toimeen Jaskan kanssa, joten mökkielämää vietetään harvakseltaan ja silloinkin yöt nukutaan kotona.

Toivottavast nautit Paven matkasta ja vaikka et nautikkaan, niin pääasia on, että luet ne. Nettiin ilmestyy tarinat myös luettunta versiona, joten sitten kun joskus ilmestyvät, niin kuuntelet ne, vaikka et pitäisikään. TOTTELE!

Kiitos ja anteeksi.

Mäenlaskijantie 4

1.



1.4.1967



Tänään taisi olla kevään lämpimin päivä. Ainakin mutsi sano niin. Sen mielestä meidän piti lähtee eväsredulle, vaikka vielä oli snögeä maassa. Mä sanoin mutsille, et on dorkaa lähteä rantsuun tsittaa lakanan päälle, ku on vielä skönekin jäässä. Mutsi sano, et ku kunnolla vetää kledjua ylle, niin kyllä siellä tarkenee. Mä olin erimieltä ja niin oli faijakin, mutta mutsin kanssa ei olla erimieltä. Ei ainakaan ääneen.

Niin me sitten lähdettiin. Me asutaan melkein rantsussa, ku toi saunalahti on tossa kaltsin takana. Mut meidän pitää kuitenkin dallata aika pitkälle, kun Rissasen talo on välissä. Rissanen on vanha sotaratsu. Sillä on pitskulla paljon fiblufeduja. Me käydään aina syksyisin keräämässä fibluja sen feduist. Rissanen on duunannu sen himan ympärille verkkoaidan, jotta rofet pysyis veks. Vaikka ei me oikeasti pöllitä, me vaan snadisti londataan. Jos Rissanen näkee sen feduissa skidejä, niin se lataa haulikolla suolapateja. Se on ihan hullu äijä. Kanervan Tomppa sai kerran kintuille äijän ampumia suolarakeita ja Tompan kabbit oli täynnä snadeja suolakiteitä, jotka upposivat sen ihoon. Ei syvälle, mut lekurissa se joutu käymään. Tompan faija ilmoitti skoudelle, jotka meni bamlaa Rissasen kanssa. Se sano, että sillä on oikeus puolustaa himaansa ja fibluja rofeja vastaan. Pollarit sanoivat, että ei sitä sentään sovi haulikolla ympäriinsä räiskiä ja varsinkaan skidejä. Kasvatusmielessä se kuulemma räiskii. Siltä ei edes otettu haulikkoa veks, mutta varoituksen se kuulemma sai. Rissanen ei varoituksista välittänyt.


Rämmittiin kalden yli lumessa kohti rantsua ja faija kysyi mutsilta, että pitäisikö kuitenkin feidata redu keväisempään aikaan. Mutsi sanoi, että tänään on  just kliffa ilma että olisi synti tsittaa sisällä, joten se käski pitää mölyt mahassa. Niin me dallattiin kolmisteen autiolle rantsulle. Mutsi levitti filtin snökehangelle ja kun me tsitattiin siihen, niin meidän perseet upposivat filtin mukana snögeen. Sitä oli ainakin nilkkoihin asti. Faija tsiigas mua silleen ku koira isäntäänsä, alistuneesti ja tsittas filtin päälle. 

Mutsi sanoi, että nyt otetaan suulista, ennen kuin kaivetaan termarit ja smörgarit esiin. Sen öögia peittivät uudet, kullanväriset aurinkolasit. Faijan mielestä mutsi näytti ihan särjeltä, mut ei uskaltanut sitä sille sanoa. 

Mä en jaksanu tsittaa siinä lakanalla kovin kauan, vaan mä lähdin vähän dallaan rantsua pitkin. Mutsi sanoi, etten sais mennä pitkälle ja jäälle se kielsi menemästä. Mä kysyin, et miks? Mutsi sanoi kevätjäiden pettävän helposti. Se epäili myös, että juuri tässä salmessa saattaisi olla kovia merivirtauksia, jotka heikensivät jäätä. Olikohan se tosissaan? Vaikka lahti onkin aika buli, niin se on korkeitaan pari metriä syvä. Talvisin se taitaa olla, ainakin rannoilta pohjaan saakka jäässä. Mä sanoin etten sitten mene, vaikka mä meen kuitenkin. 

Jäällä on aika snadisti snögee ja siinä on kliffa dallata. Lähdin kälppimään botskilaitureita päin. Täällä on jotain seitsemän kaijaa. Yhteen kaijaan mahtuu ainakin kymmenen botskia. Nyt ne kaikki botskit ovat rantsulla väärinpäin. Joidenkin, varsinkin isoimpien botskien alla saattaa budjata jotain spurguja. Kerran frogasin faijalta, että mitä Arskat duunaa ku tulee talvi, niin faija sanoi, että ne muuttaa botskien alle. Funtsin, et tuleeks niille galsa? Faija sanoi, että pressut pitävät vindiksen veks ja spurgut pitää notskia koko talven, joten kyllä ne siellä pärjäävät. Mä en oikein snaijannut, et miks ne botskit sit ei syty eldaamaan, sillä mä en ole vielä ikinä nähnyt, et botskeissa olisi savupiiput botnessa. Se sano, että kyllä niissä talvisin on ja käski olla frogaamatta enempää. Mä frokasin, niin ku et miks? Ai mitä miks? se frokas. Et niin ku, et miks ei saa frokata? Faija sanoi, että sen polla on just nyt tosi klesa, eikä aivot toimi niin kuin pitäisi. Mä sanoin, et mutsin pää on aika usein klesa. Miten niin, se kysyi? Mä sanoin, että mä kuulen melkein joka yö,  et mutsi sanoo faijalle, että sillä on kova hedari. Faija sanoi, että nyt naama umpeen kloddi ja käski mennä ulos futaamaan. Mutta nyt mä en kyllä hiffaa yhdestäkään botskista savupiippua. Joskus musta tuntuu, et faija kusee mua linssiin. Tai sit se on tosi tyhmä.


Katsoin mutsia, joka istui filtillä ja selitti jotain faijalle handut huitoen, kuin tuulimyllyn lavat. Mä en snaijaa, miks sen pitää aina heilua niin paljon ku se bamlaa. Monta kertaa safkapöydäss se innostuu selittämään jotain tärkeetä jutskaa, niin flindat ja puntarit lentelee pöydältä. Faija on joskus sanonut, että jos mutsin handut sitdottaisiin sen selän taakse, niin mutsi ei sais sanaa suustaan. Jotenkin mä snaijaan sen. 

Laitureissa oli korkeat verkotaidat joissa on verkkodötsi, ettei niihin pääsisi sellaisia, joilla ei ole siellä botskia. Mutta nyt ku on talvi, niin kaijalle pääsee jäätä pitkin. Dallasin jäätä pitkin kaijalle ja sen päähän. Funtsin et ois tosi makeeta jos meillä olis oma botski, mut mutsin mielestä on liian vaarallista skiglata snadilla botskilla joka vois slipata ja hukuttaa kaikki kalsaan vodaan. Faijan mielestä mutsi studaa ihan kaikkea. Varsinkin sköneä. Mun eno oli hukkunut skidinä jossain Tammisaaressa, jossa ne oli viettämässä kesistä. Mutsi kertoi, et Jösse oli ollu hyvä tsimmari jo ihan snadista asti, mut se oli pudonnut niitten botskista kun ne oli ollut nostamassa verkkoja. Virta oli ollut tosi kova ja se oli vienyt Jössen veks. Ne oli ettiny Jösseä monta tuntia, mut Jösse oli botnessa ja pysyi. Jösse oli ollu yhdeksän. Se löyty muutaman viikon kuluttua jostain rantsusta, kun fisut oli ensin skruudannu siltä öögat päästä.


Mä hiffasin puupaalut, joihin kaija oli duunattu. Vaikka jää olikin aika paksu, niin paalujen kohdalta ne oli jo sulat. Mä funtsin, et flöittään vähän porukoita. Katsoin taas leiriin ja mutsi selitti edelleen filtsulla makaavalle faijalle jotain, eikä ne hiffanneet mua. Mä menin fikkaan kaijan taakse ja läiskytin handulla vodaa tosi lujaa ja huusin täysiin, et APUAA! MÄ HUKUN! Tsiikasin kaijan alta mutsia ja faijaa, jotka ponnahtivat stondaamaan kuin vieteriukot. Ne ravasi kaijaa kohti täysii, mutsi edellä ja faija aivan perässä. Mutsi kirku mun nimee ja käski pitää pollan pinnalla. Mä vaan huusin apua, vaikka oli tosi vaikeeta kun skriinatti koko ajan. Ne ravas kaijaa kohden ja just ku ne oli ihan lähellä, mä stondasin handut levällään ja huusin täysii: Aprillii, syö sillii ja dokaa kuravettä päälle.

Mutsi stannas kuin seinää ja faija törmäs mutsiin niin, et ne molemmat veti lipat. Mä vaan skriinasin täysii. Mutsi nousi ylös ja dallas teennäisen hitaasti mun luo, kuin kyykäärmeen nielleenä. Mä en snaijannu, että miks se ei skriinannu. Mä sain muutaman kovan litsarin molemmille poskille. Mua ei skriinattanu enää yhtään. Mutsi huusi mulle kurkku suorana, että mä oon tosi ajattelematon ja vastuuton pentu. Mun pitäis muka funtsii ensin tarkkaan, mitä mä duunaan, ennen kuin duunaan. Mä sanoin tippa linssissä, että mähän jus funtsasin ensin. Se sano, että mä en muka snaijannu, millaisen kauhun mä olin siinä ja faijassa herättäny. Mä sanoin, että just sen kauhun takia se olikin niin kliffa jippo. Mutsi huusi pää punaisena, että hiljaa huligaani. Faija seurasi mutsia huvittuneena sen takana. Ainakin faija ymmärtää hyvien jippojen päälle. 

Mutsi sano, et mä oon tärvänny koko fantsun redun, että sillä ei ole enää yhtään kliffa fiilis. Mä funtsin, että itsehän se oli sen tärvänny ku oli meidät tänne pakottanu, mutta mä en sitä sille uskaltanu sanoa. Muuten olis tullu uus litsari. Sitten me dallattiin takaisin leiriin ja syötiin smörgarit ihan hiljaa. Mutsi sano, että mä en olis ansainnut kaakaota, jonka se oli duunannu sen kliffalle kundille. Mä meinasin just päästää pihalle, että olis sitten lähtenyt sen kliffan kundin kanssa tälle paska redulle ja antanut mun jäädä himaan frendien kanssa, mut tajusin pysyä hiljaa.

Kun oltiin vähän aikaa tsitattu ihan hiljaa, niin mä sanoin, että meen vähän dallaileen, niin mutsi tokas, etten mee minnekkän. Mun pitää pysyä siinä niin kauan kun siellä ollaan. Mä sanoin, et ei oo reilua. Se katto mua vihasena ja sanoi, että jos en just nyt pidä suutani kiinni, saan korvilleni. En mä halunut pitää suutani kiinni, mutta en mä halunnut lisää litsareitakaan, joten tsittasin tuppisuuna. Kohta faija sanoi, että eiköhän tämä redu ollut tässä ja mutsi tsiigas faijaa ja sano, että pitääkö sillekkin antaa litsari. Faija piti kerrankin päänsä ja sano, että jos mutsi haluaa jäädä tähän, niin jääköön, me mennään Paven kanssa himaan. Mutsi smyygas faijaa ja mua vuoron perään. Sitten se antoi periksi ja me lähdettiin himaan.


Mutsi ei bamlannu mulle eikä faijalle koko päivänä, mutta illalla se sanoi faijalle, että sen fiba on klesa. Se oli saanu jonkun tulehduksen rantsussa. Faija sanoi, että ehkä oli liian aikaista lähtee rantsuredulle, mutta mutsi räjähti faijalle päivän olleen hyvä, mutta Pauli Tapani pilasi koko redun. Siitä se tulehduskin oli tullut. Faija puolusti mua ja sanoi sille, ettei se tulehdus nyt Paven syytä voi olla. Mutsi huusi, että on se. Sitten se sanoi mun olevan himarestissa koko huomisen päivän, vaikka on sundis. Mä sanoin, että mun pitää päästä Repen ja Jyvän kanssa skrinnaamaan, kun niillä ei ole skolee huomenna. Mutsi sano, että kotiaresti on rangaistus huonosta käytöksestä. Mun mielestä mutsi on joskus tosi dorka. Tänään se oli just sitä.


Hynda

2.




2.4.1967




Tänään mä heräsin ennen faijaa. Melkein aina se herää ennen mua ja mutsia, mutta tänään se vaan koisi, vaikka suulis oli jo tosi ylhäällä. Meillä on niin pieni kämppä, että me joudutaan koisimaan samassa mörkussa. Faija on kuitenkin duunannut sellaisen ison hyllyn keskelle makkaria ja mun bunkka on sen takana. Mä kuulin mun bunkkaan, miten faija kuorsas ja hiivin hiljaa olkkarin ovelle. Mutsi oli jo heränny. Se dallas edes takas kämppää ja dallatessa luki jotain akkojen aviisia. Se hiffas mut ja sano, ettei se ole koisinut yhtään koko yönä. Se on niin klesa, et se menee lekuriin heti, ku ne aukee. Mä frokasin siltä, et onks mitään skruudattavaa. Se tsiikas mua hitaasti ja sano, et mun pitää duunaa itte, mitä haluun. Sillä ei kuulemma ole nyt mielenkiintoa ruveta duunaamaan sen bulille ja piloille hemmotellulle skidille kunkkujen brekkaria.

Mä sanoin, et ei siinä mitään ja tein muutamat smörgarit. Sit mä frokasin, et mitä on "piloille hemmoteltu?" Mude sano, et se on sellainen kloddi jolle pitää kaikki olla aina valmiina, niin kuin kingille. Mä funtsin, et mä olisin ihan mieluusti kingi, vaikka en mä muista, et mulle olis kaikki duunattu valmiiks kun mä herään. Ei pidäkkään olla, se sano, sillä skidien on opittava ihan snadista asti huolehtimaan itsestään. Mut miten mä sit voin olla piloille hemmoteltu, jos mä oon kuitenkin joutunu tekeen brekkarit ite? Se sano, et mä oon joskus oikea maanvaiva. Sitten se jatko ravaamista. Kun mä olin ollu ihan hiljaa, niin mulle tuli mieleen yks juttu. Mä frokasin mutsilta, et miten mä voin olla samaan aikaan piloille hemmoteltu ja sit maanvaiva? Ja mitä se maanvaiva on? Onks se sitä kun vaivaa maata skeballa? Niin ku jos on märkää mutaa ja tökkää skeban siihen ja sit pyörittää? Mut miten mä voisin olla märkää mutaa ku mä oon skidi? Ihminen? Vai tökätäänks muhun ensin skeba stondaan tohon mahan kohdalle ja sit aletaan veivaamaan edes takas ja musta tulee sit märkää savea? Sithän mä oon niin ku maanvaiva. Mut sitä mä en snaijaa, et miten mä voin samalla olla piloille hemmoteltu? Vai veivataanks musta ekaks maanvaiva ja sit duunataan viimeisen päälle safkat? Witsi! 

Mutsi pysähty keskelle lattiaa aviisi kädessä ja sano, et jos en nyt pidä nokkaani ummessa, niin se vetää ympäri korvia. Mä sanoin sille, et miten se voi vedellä mua korville, jos on ekaks tehny musta maanvaivaa, sillä eihän mulla sitten enää oo korvia? Sit mä hiffasin ku sen naama alko punottaa ku brankkarin bilika. Mä arvasin, et nyt on syytä olla hiljaa. Kyllä mä silti funtsin, miten mä sit voin skruudata safkaa ku mut on veivattu maanvaivaksi, sillä eihän mulla oo sit suutakaan? Mä meinasin frogaa mudelta sitä, mut sit mä muistin, et tulee nokkaan jos mä kysyn. Funtsin, et frogaan faijalta ku se herää. Se haldaa kaikki jutskat, eikä se koskaan raivoo. Paitsi kerran se meinas ruveta raivoon, kun mä olin hiffannu sen brenkkujemman. 

Mä heräsin yks aamu ennen ku mutsi ja faija, enkä mulla ollu yhtään mitään tekemistä. Sit mä funtsin, et mä duunaan niille brekkarin valmiiks ja sit ne kehuu mua vie mut vaiks lintsille. Mä päätin duunata niille kakun. Keittiön lodjuista mä otin bulin, muovisen kulhon, johon mä funtsasin duunata taikinan. Joku Tuppervaaran isäntä oli sen meille slumpannut. Mä en snaijaa, mitä siihen kakkuun tulee, joten mä kaadoin kaikki, mitä lodjuista löysin. Sit mä hiffasin yhden kaapin perällä kaks flindaa joissa oli tsaikan näköistä litkua. Mun oli ekaks hankala saada niitä korkkeja auki, mut ku mä vähän keklunkärjellä väänsin, niin sit ne aukes. Mä maistoin yhdestä ja se oli yrjötti mua. Mä funtsin, et sen on pakko olla gutaa ku ne sitä on sinne jemmannutkin. Kaadoin molemmista flindoista puolet siihen kippoon ku enempää ei mahtunut. Kun kaikki oli duunattu, niin sit vaan uuniin. 

Funtsin vähän aikaa, miten uuniin saadan eldis, kunnes hiffasin. Se oli kyllä aika hankalaa ku piti pitää eldaavaa stidiä sen snadin putken päässä ja samalla painaa astevalitsinta. Mut mä onnistuin. 

Sit mä laitoin sinne uuniin sen kipon mössöineen. Tsittasin siihen uunin eteen tsiikaa, miten siitä tulis valmis kakku. Mä nukahdin. 

Heräsin vasta, ku faija tempas mut kainaloonsa ja pyöräytti jonkun rätin mun naaman eteen.  Mä en nähny mitään, ennen ku oltiin pitskulla, jossa faija otti rätin veks. Pihalla oli kolme brankkaria ja mä luulin talon olevan eldiksessä. Frogasin faijalta, et missä Eldaa? Ne stondas siinä mutsin kanssa yöpaidat päällä ja musta ne näyttivät aika kliffoilta, sillä silloin oli talvi ja paljon snögeä. Mut mua ei huvittanu enää yhtään ku mä näin faijan feissistä, et kohta tulee korville. Se kysy, et mitä mä olin oikeen duunannu ja mä sanoin. Onks se sit jo valmis, kysyin? Faija halus tietää, että mitä siihen kakkuun duunasin? Sitten mä kerroin, ja silloin se alko huutaa ku palosireeni ja mutsi huus sen mukana. Mä en snaijannu, et miks ne mulle huutaa ku koko talo on tulessa, kunnes hiffasin, ettei se talo ole tulessa, vaan meidän  himan hella, jossa eldas mun kakku, muovikippo ja faijan brekut. 


Mutsi sanoi, että meidän pitää antaa faijan koisia niin pitkään ku se haluaa. Sillä on taas rankka  duuniviikko edessä. Mä en snaijaa, miten sen duuni on niin rankaa, sillä faija skujaa dösää, eikä sen tarvii muuta ku tsittaa ratin takana koko päivä. Se skujaa stadista jonnekkin Vartsikaan. Siis ihan landelle. Mutta kai aikuiset tulee väsyks ihan snadistakin. Mä en ainakaan haluu tulla aikuiseks.

Kun mä olin skruudannu, kysyin mutsilta, et voinks mä mennä pitskulle, vaik mulla on hima-arestii tää päivä. Se kysy, et miten niin hima-arestia? Mä sanoin, et eiks se muista, ku eilen oltiin redulla ja mä duunasin sen jipon niille. Mutsi funtsi hetken ja sanoi sitten muistavansa. Kuitenkin se nyt sanoi, että kyllä mä voin lähtee eikä mulla enää ollu hima-arestia. Mä lähdin heti.


Repe asuu toisessa rabassa ja mä menin hakeen sitä. Se oli vielä kalsareissa, mutta käski mua venttaan siinä rabassa. Mä tsittasin siihen ekalle raballe venaa, ku siihen tuli Hakalan akka piskinsä kanssa. Ne asuu viidennessä kerroksessa, mutta sen piski ei haluu mennä hissiin kun sen klabbi oli snadina jääny siihen veräjän väliin. Se kysy, että mitä mä oikein siinä rabassa stittaan, ettei täällä saa maleksia. Se käski mun mennä pihalle raittiiseen ilmaan. Mä sanoin, että mä venaan Repee. Muija sano, että pihalle siitä kakara, tai se laskee Turren irti. Kukaan ei skagaa sen piskiä. Itse asiassa se piski skagaa ihan kaikkea. Se räksyttää tosi paljon, mutta sitten kun sitä lähestyy handut levällän, niin se lähtee hanee sen eukon taakse ja haukkuu sieltä. Mä sanoin sille, että tunkee sen Turren perseeseensä ja että mä venaan Repee just tässä. Sitten se alko huutaan, että kertoo mun faijalle ja että faija kyllä saa mut kiltiks ja tottelevaiseksi kundiks. Mä sanoin, että muuhun se ei pystykkään ku juoruu. Koko talo tietää, että se on yks vitun juoruämmä, eikä ainakaan mun faija välitä sen jutskista yhtään mitään. Mä tsennasin, että mutsille se ei uskalla valittaa sillä mutsi veti sille kerran hirveet pultit ku se meni juoruu mun duunamisista ja veti muijalle kunnon litsarit. Sen jälkeen Hakalan muija on kiertäny meidän mutsin kaukaa. Se sano, että koko Mäkisen perhe on meidän talon häpeäpaise, ettei meihin muka tehoa mikään. Mä sanoin, että lopettaa sitten yrittämästä ja jättää meidät rauhaan. Se yritti vielä sanoa jotain kun Repe tuli ulos. Repe oli kuullu rabasta ääniä ja arvannu, että Hakalan eukko on taas vauhdissa. 

Me lähdettiin hakemaan Jyvää himasta. Jyvä budjaa ihan Saunalahden rantsussa sellaisessa tosi vanhassa omakotitalossa. Se budjaa kaksin sen mutsin kanssa ku sen faija on jossain landella kasvattamassa kaurapuuroa tai jotain. 

Niiden yläkerrassa asuu Tero. Se on dorka. Aina kun me duunataan jotain niiden pitskulla, niin se tulee kiusaamaan meitä. Kerran me duunattiin Jyvän pitskulle tosi makee stadi ja sitten me leikittiin Jyvän snadeilla bilikoilla. Sillä on niitä ainakin tuhat kun sen mutsi ostaa aina kaikkea mitä Jyvä kinuu. Meillä oli hyvät tiet niille bilikoille kun Tero tuli pomppimaan hyppykepillä ja kaikki meni ihan paskaksi. Repe raivos sille ja mäkin huusin "haista vittu", mut Jyvä oli ihan hiljaa. Mutta vielä joskus me tapetaan se. Me ollaan se sovittu.

Jyvä ei voinutkaan lähteä skrinnaamaan, vaikka oltiin niin sovittu. Se sano, et sen mielestä sillä on snadisti kurkku klesa eikä sen mutsi päästä sitä ulos. Sen mutsi on varsinainen aasi. Jos Jyvässä vähänkään on snadia skraadia, niin heti on sitä lekuriin viemässä, vaikka snadi laastari riittäis. Sitten me sanottiin sille, et se voi jäädä sitten himaan vetään hunajateetä mutsinsa kanssa. Sitten me lähdettiin Repen kanssa kaksistaan.


Me pelattiin Repen kanssa lätkää monta tuntia. Sitten oli pakko mennä skruudaamaan välillä. Jyvän mutsi on aika tarkka sen himaantuloajoista, mutta Repen mutsi on tosi hyvä tyyppi. Se ei pakota Repeä melkein koskaan himaan. Repellä on kaksi systeriä, jotka on sitä paljon vanhempia ja sitten pikku proidi. Hara. Se on mun kanssa päiväkodissa. Niiden mutsi on Soliferillä duunissa ja niiden faija on hukkunut Saunalahteen silloin kun Repe on ollut ihan snadi. Se oli dokannut himassa kun se oli muistanut, että sillä on vielä verkot skönessä ja lähtenyt niitä kokemaan. Sen botski oli löytynyt Lammassaaresta, mutta Repen faijaa ei löydetty koskaan. Ehkä joku hai oli sen skruudannut.

Kun mä tulin himaan, niin mutsi oli käyny lekurissa ja saanut siltä jotain troppia tulehdukseen. Sillä on klesaleediä viikko. Mä frogasin, että tarviiko mun mennä päikkäriin, jos se kerran on himassa. Pitää sinne mennä, koska se haluaa parantua rauhassa. Mä sanoin sille, että mä annan sen parantua rauhassa, joten voinks mä jäädä. Sitten se käski mun pitää turvan tukossa ja duunata, mitä käsketään. Mä sanoin, että ei ole reilua. Mutsi sanoi, ettei olekkaan, mutta reiluudella ei ole mitään tekemistä elämän kanssa ja mun on opittava sen kanssa elämään. Mä en snaijannut yhtään mitään. 

Faija kysyi, että haluanko lähteä sen kanssa skimbaamaan? Tietenkin mä halusin. Mä kysyin, että pääseeks Repe messiin. Faijan mielestä se oli ihan hyvä jutska. 

Me duunattiin faijan bilikan katolle skimbat ja lähdettiin skujaamaan stadiin päin. Faijalla on Jeeppi ja mutsi ei diggaa siitä yhtään kun sen mielestä se on ihan traktori. Talvella sen kyydissä on aika kalsa ja kesällä tosi kuuma ja siinä on tosi kova meteli. Mutta musta se on kliffa. Mä frokasin, että miks me skujataan stadiin päin, vaikka ainahan me skimbataan Vartsikassa ja dokataan Hiljuskalla kaakaot. Hiljuska on meidän faijan ottomutsi, kun sen oma mutsi ja faija on delannu johonkin tautiin, silloin kun faija ja sen broidit oli ihan skidejä. Hiljuska on niiden mutsin serkku ja se on ollu faijalle sen varamutsi. 

Faija sanoi, että tänään duunataan ihan erillainen skimbaredu. Faija tsöräs suoraan Hagikseen. Me jätettiin bilika siihen torden reunaan ja dallattin Hämikselle. Faija vei meidät Tuulensuuhun leffaan. Siellä on duunissa yksi faijan frendi, joka päästää ilmaiseksi ineen. Tänään sielä meni Tarzan ja Leopadi nainen. Tapsa päästi meidät ineen, mutta faija ei tullut. Se sanoi, että venttaa meitä sitten sieltä, mistä tullaan ulos. Mä kysin, et miksi? Sillä oli kuulemma hieman jobeja stadissa. 

Kun tsörattiin takaisin himaan päin, niin faija bamlas, että mutsille ei sitten saa kertoa, että oltiin leffassa. Mä kysyin miksi? Se sanoi, että siksi, kun siinä on niksi. Mä sanoin, että voin mä kyllä olla sanomattakin, mutta kyllä faija mutsin tsennaa. Se aina hiffaa kaikki jutskat, ja varsinkin sellaiset, joita yrittää siltä jemmata. Faija tsiikas muhun päin ja sanoi, että niinhän se usein on ollut, mutta yritetään nyt kuitenkin. 

Kun me tultiin himaan, niin mutsi funtsi, että mis meidän punaiset klyyvarit ja pakkasen panemat kledjut ovat, mutta se oli aika väsynyt, joten ei alkanut meitä tenttaamaan. Faija tsiikas mua ja huokasi snadisti.

Mun faija on kliffa

Kuvateksti

3.



17.4.1967



Meillä oli tänään päikkärissä yks tosi kumma äijä. Se oli niiku taikuri. Mä luulen kyllä, että se oli ihan oikee taikuri vaikka Hara sanoi, että se fuskaa. 

Mä sanoin sille, että itte se fuskaa kun noin snadikin.

Se tempas mua nyrkillä lärviin, mut ei se tuntunut paljon miltään ku se on niin snadi. Ja heikko. Mä sanoin sille, et se ei pysty edes kärpästä delaa. Se iski taas ja mä sain raivarin. Mä futasin sitä munille ja kaadoin Haran maahan ja sit mä tsittasin sen päällä ja käskin sen pyyttää armoo. Mut ei se pyytäny. Se vaan skriinas, eikä sen suusta ei tullut yhtään ääntä. Mä meinasin taas ruveta raivoomaan kun Eeva-täti kiskas mut Haran päältä. Täti veti mulle litsarin ja se sattu. Mä melkein rupesin skrinaan, mut sit mä huusin sille et se on ihan dorka. Mä sain taas litsarin ja nyt multa kyllä pääs tippa tai pari ögasta, mutta mä en skriinannu. Sit se käski mun pyyttää Haralta anteeks, mut mä sanoin sille Haran aloittaneen. Se karju mulle, että turpa kii ja pyydä Harrilta anteeksi. Mua otti päähän ja mä sanoin sille, et miten mä voin pyytää anteeks kun mun turpa on kiinni. Mä sain litsarin.

Mä funtsin, et ehkä on parempi pyytää Haralta anteeks, ennen ku toi hakkaa mut pieniks paloiks.

Mä sit pyysin, mut samalla mä näytin salaa Haralle silleen, et vedin niiku handun kurkun poikki. Se snaijaa, et mä tapan sen kun päästään täst mestast veks. 

Mä jäin tänään ilman jälkkäriä, mut ainakin mä sain tsiikaa sen taikurin jutun. 

Se pyys mut sen luo, niiku avustajaks. Mä menin.


Mä en snaijaa miten se taikuri sai mun perseestä tulemaan sen egun? Mä oon ihan varma, etten hiffannut mitään, vaikka se egu oli tosi buli ja mulla oli byysat jalassa. Se käski mun pyllistää ja sanoo "kot kot". Mä sanoin sille et pyllistä itte, mut se katto mua niin, että jos mä nyt en pyllistä niin se taikoo mun perseestä virtahevon. Enkä mä halua mun perseestä virtahepoa. Mä pyllistin.

Vitsi, se oli magee jutska. Se teki varmaan sata temppua, mut mä toivoin, et se tekis sellaisen taikuritepmpun jossa Eeva-tädistä ja Harasta tulis sammakkoja. Mä voisin sit ampuu niitä mun ritsalla.


Jätin Haran henkiin, koska se on Repen broidi, eikä se taikajimmikään muuttanu sitä sammakoks.


Mutsi tuli hakeen mut himaan ja Eeva-täti meni juoruun sille, et mä olin muka ollu kauhee pentu tänään. Juoruämmä! Mutsi kilahtaa helposti ja se tsiikas mua ja mä snaijasin, että himassa flaidataan. Mä studasin tosi paljon kun mentiin himaan. Mutsi ei puhunu mitään koko matkana. Mä päätin, et ku päästään himapitskulle, niin mä lähden haneen. Mutsi varmaan arvas, mitä mä funtsin joten  se tarras mua niskasta kiinni enkä mä päässy haneen.

Himassa se ei bamlannu mitään vaan rupes lämmittämään kattilassa vodaa ja funtsin, että se sulattaa tervaa ja kaataa sitä mun päälle ja sitten se sleppaa vielä höyheniä, niin kuin länkkäreissä duunataan. Ainakaan se ei hirtä mua kun meillä ei ole hirttopuuta. Mutsista ei koskaan tiedä, mitä se duunaa, mutta ei se ainakaan ennen ole mua uittanut tervassa.

Mutsi teki kaakaota ja antoi ihan tuoreita munkkeja joita se slumpannu Ehosta. Mä olin ihan, että miks? Eiks se olekkaan mulle raivona tai hakka mua pieniksi paloiks? Mutsi sanoi, että se Eeva-täti on välillä ihan mäntti ja on hyvä, että mä pidän puoleni. Mä en snaijaa, miksi se mulle niin sanoi, mutta kaakao ja munkki oli tosi hyvää. 

Mun mutsi on tosi kliffa.