fasebook

Maailmassa, mutta ei maailmasta

Huippuvuoret, Longyearby

Share |

Keskiviikko 11.3.2015 klo 21:41 - Hannu Seppä



Huippuvuoret 9.3.2015


Korvanapein varustautunut matkakumppani lienee sukeltanut syvälle swingijazzin maailmaan, sulkien ulkoiset ärsykkeet näkymättömän muurin ulkopuolelle, eikä harhaileva katse näytä tunnistavan allekirjoittaneen 169 senttistä olemusta matkalaisten joukosta. Pienen pantomiimi esityksen jälkeen saan miehen huomion kiinnitettyä itseeni. Iloinen jälleen näkeminen jonka jälkeen muutama perkele, sillä korvanappien poisto korvilta paksut lapaset kädessä tekevät toiminnasta pulmallisen.


Aamuinen lentoasema klo 6.15 tuoksuu työmatkalaisten kamelinnahkaisilta salkuilta. Kiire ei tunnu olevan kenelläkään, vaikka määrätietoisesti orjentoituneet talvijalkineet täyttävät chec in aulan. Edellisten päivien uutisten valossa, etsimme jännittyneenä lentomme olemassaoloa. Norjalaisen lentoyhtiön henkilökunta taistelee pienen palkkansa puolesta puukoin ja puntarein, eli lakkoilemalla. Edellisen päivän lakko vaikuttaa tulevien päivien lentoihin, mutta huokaisemme helpotuksesta, vaikka usean lennon kohdalla kerrotaan peruuntumisesta, niin lento Osloon näyttää toteutuvan.


Hyvässä muistissa kummittelee muutamien viikkojen takaiset Intian lentokenttien tapahtumat, jolloin sujuva, käytännöllinen matkustaminen oli enemmän vitsi, kuin todellinen tilanne. Helsinki-vantaa lentoasemalla turvatarkastus hoitui vaivattomasti, ilman matkustajien kyykyttämistä. Vajaan tunnin odotus päätettiin suorittaa lentoaseman kahvilassa, roimasti katetta sisältävän tummapaahtosen kahvikupposen ääressä. Tosin allekirjoittanut tyytyi, niin ikään, katteella pilattuun teehen.
Matkalaisten yhteinen, ja erittäin sydäntä lähellä oleva musiikillinen harrastus inspiroi kitarasankarien arvostelemiseen niinkin syvällisesti, että käsitteellisen ajankulun seuraaminen herpaantui molemmilta. Matkakumppanin virtsarakon täyttyminen palautti meidät jälleen hetkeen takaisin, jolloin totesimme olevamme lähes viimeisiä koneeseen menijöitä. Böö (Börje) kysyi virkailijoilta, josko vielä ehtisi wc:n kautta koukata, mutta jonkinasteisesta, luultavasti itsehillinnän puutteesta kärsivä virkailija ilmoitti tiukkaan sävyyn ja syyllistävästi, meidän olevan jo muutenkin myöhässä. Syöksyimme kiireesti ramppii vai törmätäksemme koneeseen pyrkivien jonoon, jossa saimme muutamien minuuttien ajan odotella koneeseen pääsyä.

Oslo otti matkalaiset ystävällisesti vastaan modernilla terminaalilla, sekä iloisesti hymyilevillä, sinisilmäisillä kenttävirkailijoilla. Lähtevien taulusta katsoin huippuvuorille menevän koneen aikataulun sekä lähtöportin. Jouduimme kulkemaan passintarkastuksen läpi seuraavalle portille. Päästyämme lähtevän koneemme portille, oli meillä odotusaikaa toista tuntia, jonka käytimme, kuinkas muuten, kahvikupposten viehättävässä seurassa.
Lähtöselvitys alkoi ajallaan, puolituntia ennen koneen lähtöä, joten menimme tyytyväisinä joukon jatkoksi. Pääsimme virkailijan kohdalle, joka asetti lippumme lukulaitteeseen, joka iloisesti ilmoitti olevamme väärällä portilla menossa väärään koneeseen. Aikataulun mukaan meillä olisi aikaa etsiä meidän lentomme lähtöportti noin kolmeminuuttia. Virkailija katsoi näyttöpäätteeltä lentomme aikataulun sekä lähtöportin, joka oli liki puolikilometriä pitkän terminaalin toisessa päässä. Jälleen oli, kuten matkatessani yleensä, onni myötä. Lentomme oli tuossa vaiheessa reilun puolituntia myöhässä. Virkailijan opastuksella, muutamalla virhearvioinnilla, sekä kyselyllä uuteen turvatarkastukseen. Tässä tarkastuspisteessä oltiin hieman huolellisempia, kuin Suomen lentoasemalla, sillä matkatavaroissani oleva 250 millilitrainen shampoo pullo aiheutti repun purun. Uuden shamppoon menettäminen kirpaisi syvältä, sillä liki kolmeneuron menetys tuntui kunnon skottilaisen tapaan syvällä sydämessä. Teatraalinen kyynel silmässä katselin leppymättömän tullivirkailijan säälimätöntä toimintaa heittämällä pesuainepullon roskakorin uumeniin. Olisi edes ottanut sen itselleen käyttöön, mutta katsoessani miehen reilua pälvikaljua ymmärsin roskakorin olevan parempi vaihtoehto.
Tämä menetys ei kuitenkaan vielä riittänyt, sillä muutaman valokuvan vuoksi jouduin luovuttamaan kamerani takaa yllättäin ilmestyneen tullivirkailijan käsiin. Turvatarkastuksesta ottamani kuvat olivat liian arkoja muistojen arkistoon, joten turvallisuus, tai jostain muusta turhantärkeästä syystä jouduin luopumaan valokuvista, joissa esiintyy ammattiaan hoitavia tullivirkailijoita. Tässä tohinassa sain kulutettua liki viisitoista minuuttia, mutta jälleen kerran voin todeta onnin olevan myötäinen. Kyllä, lentomme oli myöhässä jo yli puolitoista tuntia.
Saimme kuulla koneen poikkeavan Tromsössä. Lentokoneen laskeutuessa pilvien alapuolelle saimme ihailla pohjoisnorjan vuoristoista maisemaa. Rinteeseen rakennettu kaupunki huokui kutsuvasti tutustumiskäynnille, mutta pikainen lentokenttäpoikkeaminen ei tietenkään antanut armoa, joten jättänen sen seuraavaan kertaan.
Lentokentällä koko kone tyhjennettiin ihmisistä terminaalin puolelle, jossa virkailija seisoi opaskilven kanssa, johdattaen jatkolennolle aikovat matkustajat portille numero 20. Ajattelin huippuvuorille matkaavien ihmisten olevan vain puolet koneellisesta, joten oletin matkan jatkuvan pienemmällä koneella. Yllätys olikin melkoinen, sillä kiertolenkin jälkeen päädyimme takaisin samaan koneeseen ja samoille paikoille. Joitain asioita ei aina ihan ymmärrä, tämä oli yksi niistä.

Matka Huippuvuorille jatkui pilvisessä säässä eikä jäämeren ihailuun ollut mahdollisuutta. Kello kolmen jälkeen paikallista aikaa, noin kaksituntia myöhässä ilmoitetusta saapumisesta, lentokone laskeutui pilvipeitteen alapuolelle, jossa paljastui häkellyttävän kaunis maisema lumipeitteisistä vuorista. Longyearbyen Svalbard lentokentälle laskeuduttaessa, koneen ikkunasta avautui Longyearbyen hyinen lahti, jonka vastarannalla kohosi korkeuksiin jääkauden muovaamat vuoret. Matkustajien lauma kentällä harmitti kenttävirkailijaa, joka parhaansa yritti saada ihmisiä sisätiloihin, pois lentokenttä alueelta. Ihmismassa levittäytyi ympäriinsä kameroineen, ja tähän massahysteriaan intoutui myös allekirjoittanut.
Terminaalin toisella puolella odotti paikallinen linja-auto matkustajia, viedäkseen matkustajat hotelleihinsa. Olimme ensimmäisenä autossa odottamassa sen täyttymistä, joka puolentunnin odottelun jälkeen täyttyikin, jopa siinä määrin, että istumapaikatta jääneet ohjatiin takana tulevaan bussiin. Sitten oli odotetun yllätyksen vuoro, matkan maksu. Seitsemäntoista euroa muutaman kilometrin matkasta. Malediivit, joita pidetään todella kalliina matkailukohteena, ei kykene vetämään vertoja Longyearbyenille.


Mary Ann Polarrigge hotelli sijaitsee ennen keskustaa, teollisuusalueella. Hotellin ympärillä on isoja pressuhalleja, sekä muuta pienteollisuustoimintaa, joka tekee alueesta, ei niin visuaalisesti houkuttavan. Itse hotelli on rakennettu työmaaparakeista ja julkisivu on kauttaaltaan tuulensuojalevyjen verhoama. Mustan tuulensuojalevyn. Levyt ovat kiinnitetty parakkimaratoniin lyhyillä laudanpalasilla. Koko hotellikompleksi soluttautuu oivasti ympäröivään maisemaan, tosin äkkinäiselle tulee ensimmäiseksi mieleen, miksi hotelli on saaren halvin. Niinpä tietysti, sanoo pessimisti. Otimme ihmetyksen sekaisia askeleita kohti mainareiden entisiä asuinsioja. Pitkällä seinustalla havaitsimme useita ovia, joiden arvioiminen paraatioveksi oli lähes arpapeliä. Lähemmäksi päästyämme silmiin osui pieni, A4. kokoinen taulu, joka kertoi kyseisen oven olevan juuri etsimämme. Reippaasti sisään, vailla ennakkoluuloja, ja hyvä niin, sillä sisätilat löivät ällikällä, eikä aivan hiljaa lyönytkään. Astuin sisään lähes kodikkaampaan hotellin, missä olen ikinä ollut, ja voinen kertoa, että useassa olen ollut.
Kahden hengen huone ei olisi voinut olla pienempi. Noin seitsemän neliön suuruinen huone, johon oli mahdutettu kaksi sänkyä ja kirjoituspöytä tuoleineen oli todella täynnä kun kaksi miestä seisoi lattialla samaan aikaan. Tilaa ei ollut säilytykseen muualla, kuin sängyn alla ja pöydällä. Silti kaikki oli täydellistä. Hieman viileämpi huone aluksi arvelutti, mutta ensimmäinen yö kertoi myös lämpötilan olevan täydellinen täydelliseen uneen.
Purimme vähät tavarat, minne mahtuivat ja lähdimme kylille etsimään illallista. Yhden kadun varrelle kasautunut kylä sisällytti koko ekonomisen olemassaolon. Yhden talon ostoskeskuksen ihmettelemisen jälkeen löysimme ruokaravintolan, jonka listalta löysimme, yllättäin, kuinkas muuten, pitsaa. Menimme Börjen kanssa sieltä, missä aita on matalin ja tilasimme valtavan kokoiset pitsat.


Kommentit

23.6.2015 0:22  rouva Elena

Dear Laina Seekers

Oletko myöskään taloudellisia vaikeuksia tilanteessa? Haluatko aloittaa oman yrityksen? Tämä laina Yritys perustettiin ihmisoikeusjärjestöjen ympäri maailmaa, jonka ainoana tarkoituksena on auttaa köyhiä ja kansan taloudellisiin vaikeuksiin elämän. Jos haluat saada lainaa, hakea nyt lainaa, saada takaisin meille yksityiskohtia alla email: elenanino05@gmail.com

Kiitos ja Jumala siunatkoon
CONFIDENCE
rouva Elena

20.7.2015 17:24  Michelle Caleb

Oletko epätoivoisesti tarvitsevat lainaa? Oletko evätä lainan pankista tai taloudellisia Firm? Tarvitsetko taloudellista apua? Tarvitsetko lainaa maksaa pois laskujaan tai ostaa kotiin? Haluatko olla oma yritys ja tarvitset Loan Apua? Tarvitsetko opintolainaa? Ota yhteyttä jo tänään teidän taloudellista apua kohtuuhintaisia korko on 3%.

OTA YHTEYTTÄ TÄNÄÄN.
E-mail: cibcmellon.trust@gmail.com

Ystävällisin terveisin
Michelle Caleb


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini