fasebook

Maailmassa, mutta ei maailmasta

Intiaa polkemassa 31.1.2015

Share |

Lauantai 31.1.2015 klo 17:47 - Hannu Seppä


29 - 31.1.2015

Varkala....... Tämän kanssa käy kuten Goan. Onko se hyvä vai huono? Ei ole.

Tarkoitus pyhittää keinot, sanotaan. Tarkoitukseni oli oleilla korkeentaan muutama päviä rauhoittuen, mutta rauha maistui niin makealta, että sitä piti saada lisää. Voi tuo hedonismin paholainen kun tuolla tavalla viattomia kulkijoita kiusaa.
Varkala beach on vilkastunut kymmenenvuoden aikana aikamoiseksi turistirysäksi. Edellinen käynti täällä jäi muistoihin kauniina ja rauhallisena, lähinnä muutamien länkkäreiden ja paikallisten ohikulkupaikkana. Nykyään hotellit ja rihkamamyymälät täyttävät lähitienoon kadut ja osan rannasta. Kuitenkin paikka on luonnonmukaisuudeltaan äärettömän kaunis.
Ensimmäinen päivä meni suurimmaksi osaksi katossa pyörivää tuuletinta tuijottaessa. Jostain kumman syystä voimavarat olivat aivan lopussa. Iltapäivällä kävin syömässä rantaravintolassa Intialaisen illalisen, joka ei vetänyt vertoja aikaisemmin saamiini ruokiin. Tosin ymmärrys huomauttaa ravintoloiden tarjoilevan pääasiallisesti turisteille hiukopalaa, joten antanen anteeksi mauttomuuden. Jotta pettymys puolittuisi, käytin pippuri- ja suolapurkin anteja sumeilematta hyödykseni. Vasta ruokailtuani huomasin viereisessä pöydässä tabasco pullon. Voiko ruokaa paremmin maustaa kuin tabascolla? Voi.

Hekumallisesti villinnyt, melkein nopea wi-fi täytti seuraavan päivän, jolloin olin ajatellut lähteväni matkaan. Havaitsin itsessäni kuitenkin kuumeilun oireita sekä erittäin kovaa väsymystä, joten huomenna sitten lähden.
Koska wi-fi:n mahdollisuus ympäröi vaatimatonta olemustani koko komeudellaan, huusin halpojalentoja apuun. Sen ja momondon yhteistyöllä viidenpäivän vierailu Malediiveille tuli kuin tilauksesta. Onkohan minusta tulossa umpilaiska, mukavuudenhaluinen hedonisti, wannabe vaeltaja vaiko tuuliviiri? Loppujenlopuksi aivan sama, sillä teen niitä asioita elämässäni, jotka kiehtovat, joten Intiaa on tullut poljettua ja vielä poljetaan jonkinverran, sitten palataan arkeen, jos seillaista edes on olemassa. Ainakin vähäksi aikaa, sillä Börjen organisoima ja yhteistuumin suunnittelematon matka Huippuvuorille alkaa 9.3. Tämän haaveen heitin Hiltuselle ohimennen, kun tuo ruoja tarttui siihen kuin kärpänen liimapaperiin. Se, mitä siellä teemme, on vielä arvoitus, mutta luultavasti kulutamme aikaa tappamalla jääkarhuja. Tai sitten emme.

Seuraavakin päivä meni vallan voimia kerätessä. Yritin olla kunnon turisti menemällä hiekkarannalle pyyhkeen ja kirjan kanssa. Asettauduin lokoisasti mustanhehkuiselle sannalle, jossa käveleminen paljasjaloin tuotti pienoista tuskaa, sen kuumuden johdosta. Tyrskyt ovat verrattain isoja tässä rannassa, joten sukelsin tutustumaan niihin ensimmäiseksi.
Rannan tuntumassa on kaksi matalikkoa peräkkäin, joten isoimmat tyrskyt tulevat muutamankymmentä metriä rannasta, sitten tulee viidenmetrin syväys ja jälleen matalikkoa jatkuen rantaan asti. Uimaan mentäessä saa tuta kahdesta tyrskyn pyörityksestä ennen rauhallisempaa syvännettä. Vaikka vesipetona itseäni jossain määrin pidänkin, niin uimisesta en juurikaan välitä, joten muutamat rintauintivedot, muutaman minuutin kelluminen sai riittää sen osalta.
Aalloista turistimaiseen asentoon hotellin valkoiselle pyyhkeelle. Vatsa aurinkoa kohden, paita silmille ja turistoimaan. Ei onnistu. Puolituntia rantaelämää riitti. Takaisin huoneeseen tutkimaan tuulettimen anatomiaa, joka totta puhuen on paljon antoisampaa kuin rantaturistin elämä. Ehkä liioittelen, mutta kuumuus ja yöllinen kuumeilu ovat vallanneet fyysiset voimat siinä määrin, että aktiviteettien ajatteleminenkin kuuluu ei toivottuun toimenkuvaan.
Tämä päivä kuitenkin innoitti kirjoittamaan, joten päivän pidetessä myös verraton verbaliikka heräsi eloon. Odotettavissa on siis paljon hyvää ja tärkeää lukemista tältä suunnalta. Muistathan olla varuillasi, sillä koskaan ei tiedä, milloin järjenjättiläisen fiktiiviset seikkailut iskeytyvät elämääsi kuin halko takaraivoon.

Aamuinen startti olisi kaikin puolin ollut ajankohtainen, mutta illalla syöty momohotsoup ateria kummitteli koko yön vatsanpohjaa, eikä nukkumisesta tullut juurikaan mitään. Kellon lähestyessä seitsemää, poistin vailla tunnontuskia herätyksen jatkaakseni katkonaista unta vielä tunnin. Tämä kouristuksellinen, vatsanväänteinen yö kruunataan vielä yhdellä lepopäivällä. Olikohan tuo tekosyy laiskotukselle?
Yöllä tulin jo miettineeksi, jotta joko olisi vatsataudin paikka, mutta aamukahvin jälkeen suolistonsisäinen elämä rauhoittui. Pääsin huokaisemaan helpotuksesta. Tällä kertaa.
Muutamat viimeiset päivät ovatkin olleet kovin tuottoisat verbaliikan saralla. Työn alla olevat kirjat ovat saaneet paljon materiaalia. Kyseenalaista, mutta kuitenkin.


Ihmisten kanssa en ole juurikaan ollut tekemisissä, sillä seurustelu smaltalkin saralla tympäisee, mutta tänään iltapäivällä, ollessani hotellin puutarhamajassa kirjoituspuuhissa, pihaan ilmestyi kaksi elämäntapanomandia. Philip ja Gynter, ovat maailmaa kierteleviä kiertolaisia, jonka perinteet ulottuvat 1800 luvulle. Nämä herrat, n.30 vuotiaat vaalivat kisälli perinnettä lähes viimeistä piirtoa myöden. Heidän asusteisiin kuuluu leveälierinen huopahattu, valkoinen kauluspaita, paksusta samettikankaasta valmistetut liivi ja housut, joiden lahkeet levenevät 70 luvun tyyliin kohti kenkiä. Tietenkin lukuisat korvikset ja pitkät parrat kuuluvat kokonaisuuteen. Miehet ovat olleet matkassa kolmevuotta tehden ruokaa ja asuntoa vastaan töitä. Toisinaan myös palkkatyötä matkojen kustantamiseksi, mutta pääasiallinen matkustusmuoto on lifti. Tuohon perinteeseen ei kuulu sähköiset kommunikaatiovälineet kuten ei facebook tai muukaan. Tosin s-postia miehet käyttävät pitääkseen yhteyttä sukulaisiin tai clubinsa muihin jäseniin.
Miesten perinneelämä pohjaa siirtotyöläisten liikkuvuuteen. Tippelei, kisällien muuttoliike tarkoitti aikaa käsityöoppiin valmistumisen jälkeiseen kiertolaiselämään.
http://de.m.wikipedia.org/wiki/Wanderjahre
Sain luvan kanssa kuvata jätkiä hieman, joten laitan ensialkuun facebook.com/hannuseppa.fi sivulle kuvia. Elämän normalisoituessa päivitän kuvakavalkaadia myöskin blogiin. Normalisoituminen tarkoitaa lähinnä photoshoppia, omaa tietokonetta ja nopeaa nettiyhteyttä.

Huomenna on uusi päivä ja päivä alkaa klo 7.30 hevosen lastaamisella ja liikkelle lähdöllä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini