fasebook

Maailmassa, mutta ei maailmasta

Intiaa polkemassa 17.1.2015

Share |

Keskiviikko 21.1.2015 klo 5:06 - Hannu Seppä


17.1.2015

Kolmen aikaan aamuyöllä, ilotulitusraketteja!!!

Molempina öinä ampuivat ilotulitteita taivaalle aamuyön aikaisina tunteina. Raketit eivät sinänsä olisi unta häirinneet, mutta niiden aiheuttama voimakas räjähdys helisytti sielun sisäisiä ikkunoita. Olin ottanut majoituksen läheltä rantaa, luullen olevani rauhallisilla vesillä. Kuluneet kaksi yötä menivät jälleen erittäin voimakkaasti katkounen voimalla.
En tiennytkään, että minulla on niin paljon ystäviä Goalla, ennen kuin kävelin tievarsikojujen ohi. Lähes jokaisessa kojussa minulla oli ystävä. "Hey, my friend. How are you? Come to see my shop". Yhdeltä aktiivimyyjältä kysyin, onko hän minun todellinen ystävä? Naama virneessä hän kertoi olevansa. Kysyessäni häneltä, että onhan se ihan ok, jos tänä iltana syön hänen piikkinsä illallista. Niin helposti tulee ystäviä ja niin nopeasti ne kaikkoavat.
Aamutuimaan mietin pitkään, josko aamupuuron olisin vielä käynyt syömässä, mutta päätin pidättäytyä jälleen hampaiden peussa. Kello yhdeksän oli karavaani liikkeessä. Tuntui hyvältä lähteä jälleen matkaan.


Aamuaurinko ja tasainen maasto toivottivat lämpimästi matkaajan uusille seikkailuille.
Pyörässä ilmennyt vaihdeongelma parani Hiltusen ohjeilla. Hieman säätämistä ja taas pysyvät vaihteet päällä. Kolmas ja neljäs ratas eivät halunneet pitää vaihdetta päällä, joka teki ajamisesta hieman hankalaa. Myöskin etupyörän jarrulevy makasi uloimman jarrupalan päällä, joka jarrutti juuri sen verran, että tuntui poljettaessa. Harkitsin jo haarukkajarrujen ostamista, mutta hyvillä ohjeilla tästäkin selvittiin.
Teiden varret ovat koko matkalta olleet lasinsiruilla kylvettyjä. Täällä on käytössä vielä betoniset kilometripylväät, jotka ovat hyvin käytössä lasipullojen tarkkuusheitoille. Mikäli pyörähuollossa ei olisi valittu piikkisuojattuja päälikumia, niin renkaanpaikkausoperaatioita olisi hyvinkin saattanut riittää. Matti Rämö on kertonut seikkaperäisesti matkastaan Intiassa, ja hänellä päivät kuluivat hyvinkin renkaiden paikkailuun. Tosin muista syistä, mutta jos haluaa lukea tarkempaa kuvausta ja taustatietoa kaupungeista ja kulttuurista, niin Rämön kirjaan kannattaa tutustua. Hänellä on useita retkiä kirjoitettuna kirjaksi. Suosittelen.

Goan osavaltion rajan jälkeen tasaista menoa jatkui kahdentoista kilometrin verran, jonka jälkeen Karnantakan osavaltio aloitti vuorten tarjoilun. Silmiä hivelevää näkymää vuoristoon ja väliin merelle, sillä rantareitti kulkee osin rannan tuntumassa. Maharashtran pitäisi ottaa Karnatakasta mallia, ja rakentaa tiet kulkemaan laaksoissa. Niin pitkiä ja jyrkkiä mäkiä ei löytynytkään, joita en olisi jaksanut polkea. Vielä.
Päivän päästyä kunnolla paistamaan, lämpötila kohosi 38 asteeseen, jossa se pysyi koko päivän. Pienoinen vastatuuli piti ilmaston siedettävänä, eikä helle päässyt viemään kaikkia voimia. Osan vain.
Nuo muutamat vapaapäivät olisivat saaneet jäädä pitämättä. Tosin voimien palautumiseen ne olivat tuiki tarpeelliset, mutta jo muutaman tunnin kuluttua alkoivat olkapään pistokipu, sekä satulaa vasten hankautuva nivus aristaa. Uutena tulokkaana vasemman puoleinen niskakipu. Ei näköjään pidä pysähtyä.


Hotellien ja gest housien suoranainen kato hieman arvelutti tulevaa. Myös tienvarsitavernat loistivat poissa olollaan. Onkohan tällä tiellä taktikoitava tarkemmin?
Kellon lähestyessä neljää mietin, että kovin pitkälle en majapaikan valintaa lykkää, mikäli seuraavassa kylästä sellainen löytyy, niin jään sinne. Kuin huomaamatta olin keskellä ruuhkaista Kundapurua, jossa majapaikkoja oli valittaviin asti. Ensimmäinen yritys oli täysi. Linja-autoaseman vieressä kohosi viisikerroksinen hotelli, jonka ajattelin jättää väliin, sillä laatu näytti olevan 1500 rupian luokkaa. Menkin kuitenkin kysymään. 450rs ja huone tasokkaampi, kuin useassa aikaisemmassa 1000 rupian hotellissa.
Otin huoneen linja-autoaseman toiselta puolelta, ajatellen sen olevan hieman hiljaisempi. Riisuin hikiset vaatteet pesua varten. Menin pesuhuoneeseen kun yllättäin huoneen täytti meteli kun jäänsärkijän olisi ajanut hotelli tornin sisään. Säikähdin todella, sillä yhtään en osannut meteliä paikallistaa, kunnes...... Arvaat varmaan? Hotellin toisen kerroksen korkeudessa, reilun kymmenen metrin päässä ikkuan edessä, Intian valtiollisen rautatien kiskopari ja siinä liikennöivät junat. eikä näytä olevan epäilystkäkään tulevan yön rauhattomuudesta.


Tässä osavaltiossa hintataso on muutenkin normaalimpi. Puolikiloa appelsiinejä maksaa 30 rupiaa, mitä ne Goalla maksoivat 80rs. Loistava illallinen, paistettua riisiä vihanneksilla ja päälle sevenuppia, 100 rupiaa, mitä ne Goalla maksoivat, 230rs.
Tunnin verran kiertelin kaupungilla, etsien prepaid liittymää puhelimeen, mutta sekin myyjä, joka kylässä on, oli kiinni. Ehkä en sitten vielä soita tyttärelle kotiin. Yötä varten yritin olla kaukoviisas, mutta korvatulppia oli mahdoton löytää. Aamiaiseksi ostin poikkeuksellisesti appelsiinejä, joiden voimalla toivon valtaavani Karnatakan osavaltion.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini