fasebook

Maailmassa, mutta ei maailmasta

Intiaa polkemassa 11.1.2015

Share |

Perjantai 16.1.2015 klo 18:49 - Hannu Seppä


11.1.2015

Sunnuntai. Lepopäivä. Höpsistä. Ei kun sotkemaan vaan.

No, voisiko nyt sotkemisesta niinkään puhua, sillä keskinkertaisesta gest housesta lähdettyäni, jouduin patikoimaan toista tuntia, kohti kohoavaa aurinkoa. Olikin oikeastaan mukava alku, sillä aamiainen jäi taas hammaspesun varaan. Muutenkin olen onnistunut havainnoimaan, että tyhjällä vatsalla, ennen päivän helteitä jaksaa paremmin. Matkan varrella appelsiinit, limet ja banaanit siittävät tarpeeksi energiaa päivälliseen asti. Tosin on mainittava, että yhdistelmä; maapähkiät ja cocacola/pepsi ovat nopean energian tarpeeseen loistava yhdistelmä. Toimii ainakin minulla. Tänään päätän kokeilla matkaamista ilman sokeroituja limsoja, pelkällä vedellä ja eineksillä.


Kun aamun ensimmäinen kulminaatio piste, eli ensimmäinen vuoren huippu saavutettu, häämötti edessä pitkä, mutta ei niin jyrkkä lasku, tosin erittäin mutkainen, joka onkin nopeiden laskujen ohella toinen matkojen kohokohdista. Asfaltti on ollut muutamaa poikkeusta lukkun ottamatta hyvässä kunnossa, joten suhteellisen huoletta on saanut alamäkiin vauhtia kerätä. Mutkainen alamäki houkuttaa kokeilemaan kanttausta. Pito polkupyörän renkaissa ei ole aivan sama, kuin moottoripyörässä, joten kyynärpää kosketukeen asfaltin kanssa ei pääse. Tappi, eli poljin kosketukseen sentään muutaman kerran.
Muutaman satametriä laskettuani, tien oikealla reunalla, muistathan, että Intiassa on vasemmanpuoleinen liikenne, seisoi kyltti, jossa luki: "allow wild animal to cros roads first". Mielikuvitus keksi kaikenlaisia elukoita, joita täällä voisi tien ylittää. Mieleen tuli tietysti norsut, tiikerit, käärmeet, villisiat ja kaikki muutkin mahdolliset ja mahdottomat, mutta aivan ilmeisin jäi kuitenkin kokonaan mielestä, ennen kuin viidenkympin vauhdissa päästelin suoraan noin kymmenen apinan laumaan, jotka tappoivat aikaansa tien reunassa, syystä tai toisesta. Laumassa syntyi suunnaton meteli, mutta en jäänyt katselemaan ilmestymiseni vaikutusta, sillä yhteenkään apinaan en osunut. Jo pelkkä vaivihkainen, äänetön ilmestymiseni aiheutti pahaa mieltä elukoissa, jotka varmaan olisivat syöneet minut elävältä, jos olisin pysähtynyt. Käsittäkseni paviaanit eivät ole niitä leppoisampia otuksia. Luulen. Muutamalle olisin kyllä pärjännyt, mutta....... En ehkä sittenkään.

Matkaan lähtiessäni, jätin puhelinliittymän kotiin, mutta iPhonen otin mukaan kameran, ja ennen kaikkea iTunesin vuoksi. Puhelimessa on lähes koko omistamani mp3 kirjasto, jota kuuntelemalla matka menee rattoisasti. Kuuntelen musiikkia toisinaan sekoituksella, jolloin laite soittaa sattumanvaraisesti kappaleita kirjastosta. Välillä tulee ihmetelleeksi, mitä kaikkea sitä onkaan koneelle tullut laitettua. Siellä on varmaan satoja kappaleita, jotka voisi samantien heivata hemmettiin, mutta sen vuoksi en viitsi vaivautua tauolle, vaan annan itä-vietnamilaisen vaihtoehtopunkin täyttää sievärakenteisen kalloni tyhjiön. Nappikuulokeet toimivat myös erittäin herkullisena vaimintimena autojen jatkuvalle torven soitannalle. Torvet soivat aina ja kaikkialla.
Tavaksi tullut lounas klo 15-16 oli tienvarsitavernan takuuvarma herkkuateria. En jaksa olla ihmettelemättä ruokien maukkuutta. Listalta voi tilata lähes mitä vaan, niin aina tulee entisä herkullisempaa, tosin pidättäydyn vain lihattomassa ruuassa, mutta silti. Tänään valtisin Suomen Nepalilaisravintoloista tutun "palak panerin", joka on tuhti pinaattisoossi, jossa seassa vuohenjuusto ja/tai tuorejuusto kuutioita. Myöntää täytyy, että vaikka Suomessa saa puhtaista ja tuoreista raaka-aineista tehtyä ruokaa, niin Nepalilaisravintoloiden palak paner on vain varjo näiden ruuasta. Sama on myös Suomessa toimivista Intialaisravintoloista, ei puhettakaan todellisesta kokkauksen taidonnäytteestä. Onko Suomalaisten suut sitten niin hemmetin konservatiivisa, että itäisten maiden kansallisaarteista on tehtävä MacDonald versiot. Varmaan niin. Jospa vain muutaman kurssin ottaisi mausteiden käytöstä.......

Haa, ei kestänyt lakko, pepsicola upposi kiduksiin kuin väärä raha. Kyllä siinä jokin taika piilee, vaikka pirun keksintö cola onkin. Ehkä tämä maa on helvetin esikartano, jossa cocacola ja pepsi ovat sietämisen eliksiiri.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini