fasebook

Maailmassa, mutta ei maailmasta

Intiaa polkemassa 15.1.2015

Share |

Perjantai 16.1.2015 klo 18:58 - Hannu Seppä


15.1.2015

Auringon jälkiä iholla, muistona muutaman tunnin rantaunesta.

Yhden päviän vapaa takana, joka kului täysin olemisen merkeissä. Rantaa kävellessä, siellä makoillessa, vatameressä uiden, mahtava illallinen skottilaisen rouvan omistamassa rantatavernassa. Hah, luuli minua Irlantilaiseksi. Aksentti kuulemma viittasi siihen suuntaan. Väärässä oli ja hyvä niin. Ehkä. Pitää tutustua Irlantiin, niin osaan paremmin sanoa, oliko hyvä vai ei.
Luulin, että kaikki kuusi- seitsemänkymmenluvun höröt ovat Arambolassa, Goan pohjoisessa osassa, jossa olen törmännyt sinne jääneisiin pilvihippeihin, mutta löytyi yksi täältäkin. Itävaltalainen, 65 vuotias pitkätukka, joka on asunut Colvalla kuusi vuotta. Baja merkkinen moottoripyörä oli muutettu easy riderin läheiskopioksi. Mies oli todellinen näky valtavirrassa. Valkoinen kauluspaita, pitkät vaaleat hiukset, ahavoitunut iho, kirkkaan punaiset housut ja jenkkilippumaalaus moottoripyörän bensatankissa. Tietenkin myös jenkki stonga ja korkea jenkkirauta. Erittäin piristävä tapaus matkalla.

Aamu herätys oli asetettu seitsemältä, kuten kuvaan kuuluu, mutta herätys oli jo puolelta, metelöivien kanssaihmisten taholta. Onko sen niin vaikeaa ajatella muiden vielä yrittävän nukkua? On varmaan, sillä aamun askareet hoidetaan, kuten päiväsaikaan. Äänekkäästi.
Tällä kertaa valitsin hammaspesun lisäksi sipulikananmunapaahtoleivän ja kupin kahvia aamiaiseksi. Yhdeksän aikaan starttasin kohti eteläistä Goaa, Palolem rannalle. Edellisestä kerrasta muista tämän rannan rauhalliseksi, lähinnä reppumatkaajien suosimaksi levähdyspaikaksi.
Matkaa kertyy reilut 50 kilometriä.


Katsoin tarkan reitin kartasta, sillä halusiin kulkea rannanläheisyydessä kulkevaa pienempää tietä, eikä reitti näyttänyt lainkaan monimutkaiselta. Muutama risteys, jotka piti muistaa, eikä sitten muuta kuin matkaan.
Ensimmäiset kilometrit menivät, kuten elokuvissa, mutta pian huomasin, että ihan niin selkeää mataaminen täällä ei suinkaan ole. Risteyksiä oli suhteellisen tiuhaan, eikä väylän koosta voinut arvioida oikeaa tietä. Tällä kertaa otin käytännöksi kysyä jokaisessa risteyksessä tietä, mikä Intiassa onkin suhteellisen helppoa, sillä ihmisiä on kaikkialla. Tasainen maasto ja mukava, kyliä halkova pikkutie piti mielen korkealla. Karttaan ei kuitenkaan kannattanut luottaa, sillä koko maassa ei ole mitään yksinkertaista ja helppoa. Paitsi ihminen.
Matkan puolessa välissä sitten alkoivat taas kadoksissa olleet ylämäet. Eteläinen Goa löytyy vasta vuorien takaa, jotka ovat ylitettävä. Mitä lähemmäs Palolemia tulin, sitä enemmän kohtasin moottoripyöräileviä länkkäreitä. Niitä oli kahta laatua: valmismatkaturistit ja niiden hapitus, sekä puolihippi Che kopiot.


klo 12.35 Palolem ilmestyi eteeni. Uskomaton muodon muutos. Paikka oli muuttunut aivan toiseksi, sitten vuoden 2003. No, onhan kaksitoista vuotta pitkä aika, mutta kuitenkin. Mitään muuta entisestään ei liene, kuin maantieteellinen sijainti. Todella suuri turisti kohde. Täällä ovat kaikki samassa sulatusuunissa, sulassa sovussa, backarit ja ökyturistit. Ranta on rakennettu täyteen turistirysiä ja tarjontaa on enemmän kuin laki sallii. Luulen. Silti ja kaikesta huolimatta vietän täällä "taas" yhden vapaapäivän. Mutta jo koulutuksen tässä vaiheessa voinen sanoa, että ikävä ei tätäkään paikkaa tule. Löydettyäni sopivan rantahotellin, asettauduin ihmettelemään elämän menoa. Turismivirrassa tuntui olevan eniten Venäläisiä. Toisena hyvänä olivat, jälleen, Englantilaiset. Colvan konservatiivisen tunnelmaan verrattuna, Palolem oli enemmän nuorten aikuisten suosiossa, mikä näkyy myös biletyskultturissa. Raha tahtoo ja raha saa.
Ajaessani kohti rantaa, viereeni ajoi moottoripyörällä nuorimies, joka tarjosi bungalovia edullisesti. Kysyin edullisuutta ja 600 - 800rs:n väliin mies majoituksen lupasi. Lähdin katsomaan värikkääksi maalattua kovalevymajaa. Päästessämme tutustumaan pesuhuoneelliseen asumukseen, sen hinta olikin jo 1000 rupiaa. Kysellessäni syytä hinnan nousuun vajaan kolmen minuutin matkalla, mies kertoi tämän olevan hieman isompi yksiö. Vai niin, ihmettelin. Luuletko, että minä ja polkupyörä olemme kovinkin innoissamme muutamasta turhasta ylimääräisestä neliöstä, joten päätin jättää tarjouksen käyttämättä. Samassa hinta olikin jo 800 rupia, joten kättä päälle. Vielä yksi ansaittu tai ansaitsematon vapaa päivä rannalla lienee hyväksyttävää. Ainakin itse hyväksyn.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini