fasebook

Maailmassa, mutta ei maailmasta

Intiaa polkemassa 13.1.2015

Share |

Perjantai 16.1.2015 klo 18:54 - Hannu Seppä


13.1.2015

Yön jäljiltä on monta pientä, merkityksetöntä unta raavittava silmistä suolle.

Aamu yhdeksältä olin jo vauhdissa kohti lomapäivää. Ja kuten arvasin, niin tässäkin tapauksessa vain muutaman kilometrin jälkeen hotellista, siitä kalliista, alkoi majataloja ja motelleita ilmestymään tien varsille kuin valkovuokkoja keväisille niityille. Pysyin kuitenkin kovana, taas, enkä antanut potutukselle valtaa. Panjiniin matkaa 13 kilometriä, mieli ja kunto korkealla. Jällen sama, ravinteikas aamupala, hampaiden pesu.


Aiemmin mainitsemani pankkivirkailija kertoi Goan olevan länsimaalaisn osavaltio Intiassa. Etsin tarkkaavaisesti suuntauksia tästä ja löysinkin. Hinnat pompsahtivat kolmanneksen ylöspäin. Audeja ja bemareita tuli tiheämmin vastaan tai ajoivat ohi. Viinaa, viinejä ja olutta oli tyrkyllä jokaisessa tienvarsikojussa, joita kaupunkia lähestyttäessä oli tiheämmin. Mitäköhän muuta....... Eipä juuri muuten huomannut tulleensa "sivistykseen". Yhtä paskaista ja välinpitämätöntä elämistä kuin muuallakin tässä maassa. Kyllä Jumala huolen pitää, jos ei tässä elämässä, niin sitten seuraavassa. Roviolle koko Intian historia, asennekasvatus ja kaikki uskonnot. Juuri näitä ajatellessani edestäni löytyi kulotuksesta tuulen voimalla karannut maastopalo, joka sumensi vajaan kilometrin matkalta ohitustietä. Palokalustoa ei vielä näkynyt, liekö täällä sellaista olekkaan, en ole nähnyt, ja tien molemmin puolin palavat pensaat ja puut kuumensivat, etten sanoisi, käristävästi pyöräilijän herkkää hipiää. Leimuavat liekit tekivät savusukelluksesta kuumuudensietokyvyn ja hengenpidätyskyvyn testin. Läpäisin molemat niukoin arvosanoin. Koska kyse oli tienvarsipalosta, niin autoilijat ajoivat hitaasti liekkien ohi, joka taas esti kaksipyöräisten ripeän kulkemisen. Nyt taitaa olla kulotuksen aika, sillä tuhkatiheään peltoja ja ojanpenkereitä kulotetaan. Tämä on taas näitä pienen ihmisen ihmetyksen aiheita, sillä lämpotila on kauttaaltaan ollut yli 30 astetta ja maasto on kuivaa kuin patologin huumori. Mutta tämän enempää ihmettelemättä luotan siihen, että tietävät, mitä tekevät. Onhan näillä useiden tuhansien vuosien kulttuuri. Hah haa!
Panjin ohitettuani ostin jälleen appelsiinejä ja banaaneja aamiaiseksi. Täällä banaanit olivat jo muuttuneet pieniksi, noin 20cm mittaisiksi, mutta ällistyttävän makeiksi. Mistä se johtuukaan, että pienessä koossa ne parhaat ainekset kehittyvät?


Palmupuiden ilmestyminen katukuvaan kertoo rannikon tekevän tuloaan. Kookospähkinöiden kauppiaita ilmestyi myös muutaman sadan metrin välein kauppaamaan kookosmaitoa ja sen hedelmäistä lihaa.


Colva ja sen usean kilometrin mittainen hiekkaranta. Täällä näkyi länsimaalaisuus. Ei niinkään tavassa elää ja olla, vaan turisteista. Edelleinen vierailuni 2003 oli muistoissani paljon seesteisempi. Silloinkin tosin oli turisteja, mutta kauppakojuja ja ravintoloita oli vain tarpeeseen, joten paljon vähemmän. Rantaravintoloita oli koko ranta täynnä. Uskomaton näky niinkin kauniissa paikassa, mutta minkäs teet, siellä missä on rahaa, sinne syntyy tarpeita. Hyvä niin, mutta laulan taas saman tutun virren: niin paljon, paljon korkeammat hinnat kaikessa.


Venäläiset ja Englantilaiset valmismatkaturistit ovat täyttäneet Colvan rannat. Biletystä ei liiemmin ollut näkyvissä, sillä perheet, keski-ikäiset työläiset ja eläkeläiset ovat täyttäneet tämän osan Goasta.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini