fasebook

Maailmassa, mutta ei maailmasta

Intiaa polkemassa 7.1.2015

Share |

Torstai 15.1.2015 klo 18:18 - Hannu Seppä



7.1.2015 Jossain jälkeen Mumbain.

Ensimmäisen, hyvin epämääräisesti nukutun yön jäljiltä, hyvin epämääräisen sekainen hotellihuone toivotti tervetulleeksi Intiaan. Unen katkonaisuutta edesauttoi ovien paiskominen, käytävällä ramppaaminen ja vaimentamaton puheen sorina. Huoneen seikaisuudesta vastasi allekirjoittanut omalla nimellään.
Ensimmäinen pakkaus tahtoo olla alustava ja vasta toinen tietää jo paremmin tavaroiden paikan. Niin nytkin, sillä edellisenä iltana purin koko varustuksen pitkin huonetta, enkä katsonut tarpeelliseksi silloin niitä niputtaa. Aamulla siihen touhuun meni melkein tunti.
10.20 pääsin jälleen taipaleelle, ilman suurempia ilon tai surun aiheita, pieni potutus vain pinnan alla kytemässä. Vaivoin nukutut yöt hieman kiristävät pinnaa, joka tosin normaalissa elämässä on tuskin havaittava ominaisuus, mutta yhdistettynä infernaalinen meteli, saasteinen ilma, helle, uuden satulan sisään ajo, jne..... Tosin kokemuksesta tiedän tottuvani edellämainittuihin ominaisuuksiin hyvin pian, joten ilman sen suurempaa huomiota, annoin asioiden olla sellaisinaan.


Vaikka edellinen päviä oli loppuakohden kramppinen, niin ainoastaan vasen pohje tunsi enää suuremmat krampin oireet. Myöskin nivusissa tuntui uuden satulan aiheuttama tutustuminen. Satulassa istuminen vaati siis jonkin moista sankaruutta, tai jos ei aivan sankaruutta, niin ainakin urheutta. Mutta kaiken kaikkiaan Hiltusen pyörähuollosta saamani neuvo nahkasatulan vaihtoon oli nappi juttu. Tai ainakin luulen niin, sillä yhden päivän kokemus ei ehkä kerro koko totuutta, mutta uskon huoltuoguru Börjen ammattitaitoon täysin. Ja miksi en uskoisi, sillä oma kokemukseni huollon osalta on jäänyt renkaiden paikkaamiseen ja pumppamiselle. Onhan sekin taito, eikö?


Matka jatkui neljän kaistan vauhdilla kohti eteläistä Intiaa. Kolme keskimmäistä kaistaa nousi esikaupunkien kohdalla sillalle, ja vasen kaista johti kevyelle liikenteelle suoraan, mutta myös suunnan vaihdokset tehtiin moottoritiesiltojen alla. Tämä oli minulle pitkään arvoitus, joten muutamia kertoja seikkailin kaistojen välissä kohti siltaa, mutta muutaman ylityksen jälkeen ymmärsin, että oli ehkä sittenkin parempi pysytellä rauhallisemmalla kaistalla, edellisen päivän kaatuminen mielessä. Niin, ja onhan se laitontakin.
Onneksi suurimmassa osassa tiekylteistä oli länsimaalaisin kirjaimin merkitty tulevat kaupungit, hindin kirjoituksen ohella, joten suuntaminen oli helppoa. Suurimmaksi osaksi, sillä kun tuli aika valita pääväylältä itselleni sopiva, niin tenkkapoota vain tarjottiin. Olin kuitenkin aikani kuluksi oppinut tunnistamaan Goan hindikirjoituksesta ja luottaen muistiini, otin tuon suunnan. Muutaman kilometrin jälkeen tie haarautui kahdeksi, eikä lainkaan opastetta suunnasta. Vaikka yllättävän moni ei ymmärtänyt englannin keiltä juuri nimeksikään, mikä hieman ihmetytti, niin sanan "Goa" tunsivat kaikki. Pysähdyin vain keskelle risteystä kysellen ohikulkijoilta Goa, eikä ongelmia lainkaan löytää oikea väylä. Luulin.
Noin viidenkymmenen kilometrin jälkeen haluttu reitti jäi kuitenkin huomaamatta, opasteiden totaalisen puuttumisen vuoksi. Jatkoin hyvillä mielin suoraan, kohti rannikkoa täysin tietämättä eksymisestäni. Olin ehtinyt ajaa liki 15 kilometriä kun ihmettelin auringon paikka taivaalla. Muutaman hetken mietittyäni päätin pysähtyä taukoa viettävien rekkamiesten kohdalla Goa kyselemässä. Mukavia miehiä, mutta ikäviä uutisia, takaisin 15 kilometriä ja kaupungin kohdalta oikealle. Niinpä tietysti.
Ja taas olin tiellä oikealla. Ajoin pienen kylän läpi maaseudun rauhaan, tai liikenteestä päätellen, en niin rauhaan, mutta harvaan asutulle alueelle kuitenkin. Vaikka pyöräillessä ei nälkä tahtonut tulla sitten lainkaan, sillä vettä kiskoessa mahakin täyttyy, niin ymmärsin kuitenkin, että oli todellinen pakko pistää suolasta ja ravinnerikasta einestä rinnan alle, joten pysähdyin mukavan oloiselle seisakkeelle nauttimaan paistetut riisit vihanneksilla. Vasta nyt huomasin nälän tunteen ja ruoka upposi sisuksiin kuin hain kitaan. Edellisen päivän lihaskrampit mielessäni, laskettelin lautaselle miltei koko suolakipon sisustan. Henkilökunta olisi varmaan laskuttanut minua siitäkin, jos olisvat nähneet brutaalin toimintani, mutta pakko on pitää jalkakrampit loitolla, joten suolaa, suolaa, enämpi suolaa.
Maukas, mutta liian suolainen ateria katosi viimeistä pisaraa myöden kauramoottorin käyttöön. Tämän jälkeen matkan teko tuntui jo paremmalta.
Kellon lähestyessä puolta viittä, pidin väsymyksestä johtuen pienen tauon tievarsitavernassa. Tässä kojussa oli tarjolla maapähkinöitä joita otin muutaman satagrammaa ja pullon pepsiä. Johan taas mentiin pepsipähkinän voimalla vauhdilla, sillä alkava väsymys sai väistyä ylitse pursuavan energian tieltä. Auringon alkaessa painua mailleen, aloin vasta nyt etsiä sopivaa yö sijaa, mikä lienee virhe.
No niin, tässä sitä sitten ollaan sen puhtaan paidan kanssa. Muutamien kilometrien välein oli hotelleita, mutta kaikki täynnä. Vaikka auringon jälkilämmöt pitivät ilman miellyttävän lämöisenä, niin polkupyörällä Intian arvaamattomilla teillä, pienten ledvalojen loisteessa, kaaottisen liikenteen seassa ei tunnu enää edes seikkailulta. Vilkkuva punainen takavalo loisti hienosti mustassa yössä, mutta etuvalojen toimenkuvaan kuului lähinnä edestä tuleville ilmoittaa olemassaoloni. Tien epätasaisuuksia led valo ei kyennyt näyttämään, joten useammin kuin kahdesti pamautin asfalttikraateriin. Vastaan tulijoiden valokiilassa onneksi näki hieman paremmin tien epätasaisuuden, mikäli eivät käyttäneet kaukovaloja, mutta muuta ei sitten nähnytkään.
Muutamien täysien hotelleiden jälkeen päädyin 1000 rupia (13€) maksavaan hotellirähjään, jonka hinta olisi pitänyt olla puolet siitä. Likainen luukku, vuode vaatteet varmaan pedattu edellisen asiakkaan jäljiltä, ei ilmastointia ja kattotuuletin piti kovaa kolinaa koko yön. Tuuletin on kuitenkin miltei elin ehto näillä leveyksillä, joten koliskoot.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini